Sivukartta

Suhtautuminen

Ihmisten ja peikkojen väliset suhteet ovat olennainen osa Neonhämärä-pelisarjaa. Kulttuuriero ja ennakkoluulot ovat myös yksi pelin teemoista. Tärkeää on se, että kulttuurierot todella näkyvät pelissä ja tuovat pelisisältöä ja tunnelmaa. Pelinjohto ohjaa isoja linjoja, esim. pelin sisäisen yhteiskunnan asenteita, mutta myös pelaajan on tarkoitus tarkastella peliä kokonaisuutena ja miettiä, miten juuri hänen hahmonsa voisi ilmentää kulttuurieroa. Miten muut tekevät sitä, onko kokonaisuus tasapainoinen, mitä itse voisi lisätä tai vähentää hahmon logiikan puitteissa. Tärkeää on siis myös se, jokainen hahmo voi toteuttaa kulttuurieroa juuri hänelle sopivalla tavalla.

Ihmiset suhtautuvat peikkoihin hieman samalla tavalla kuin suomalaisessa yhteiskunnassa suhtaudutaan vaikkapa romaneihin. (Esimerkki on kärjistetty eikä edusta pelinjohdon mielipidettä). Heitä pidetään yleisesti epäluotettavina ja rikollisina eikä heidän kulttuuriaan tunneta tai ymmärretä laajemmin. He pysyttelevät mieluiten omiensa parissa, ja valtaväestöstä poikkeavat ulkonäkö ja tavat (vaatetus, käytössäännöt ym.) korostavat eroa entisestään. Heillä ei useinkaan ole pääsyä työelämään eikä heitä näy lukioissa tai ylemmän asteen oppilaitoksissa. Yksi henkilö voi käytöksellään leimata koko kulttuurin. Jos romani astuu kauppaan, henkilökunta valpastuu. Jos romani puhuttelee kadulla, se on epäilyttävää ja mahdollisesti uhkaavaa.

Näin suhtaudutaan myös peikkoihin. He ovat lähtökohtaisesti arvaamattomia, vaarallisia ja epäluotettavia. He näyttävät oudolta, haisevat pahalta ja käyttäytyvät omituisesti. Lisäksi heitä pidetään vähän yksinkertaisina. Abstraktien asioiden hahmottaminen on heille vaikeaa (esim. matematiikka tai filosofia), eikä heitä juuri näy peruskoulun jälkeisissä oppilaitoksissa. Fyysisissä töissä he ovat hyviä, mutta koulutuksen puute näkyy. Kukaan ei tiedä peikkojen kulttuurista juuri mitään. Moni vanhempi on ärähtänyt kiukuttelevalle lapselle, että ole kunnolla tai peikko vie. Ennakkoluulot peikkoja kohtaan on siis iskostettu jokaisen ihmisen mieliin lähtemättömästi. Kukaan pelin ihmishahmo ei voi suhtautua peikkoihin vailla minkäänlaista ennakkokäsitystä tai pientä epäröintiä.

Miten pelissä sitten voisi tuoda kulttuurieroa esiin? Tapoja on monia ja ne riippuvat täysin hahmosta. Perusasenne ennen kaikkea: peikot eivät ole pelimaailmassa cooleja tai viehättäviä. Peikkoihin voi liittää ajatuksia rumuudesta, pahasta hajusta, alkukantaisuudesta, sivistymättömyydestä ja arvaamattomuudesta. Harva hahmo haluaa tehdä yhteistyötä peikon kanssa ja jos haluaa, sekään ei voi tapahtua ilman ennakkoluuloja tai taka-ajatuksia. Ihmisellä ja peikolla voi olla asiallinen, jopa kaverillinen suhde, mutta vapaa-ajan viettäminen yhdessä on varsin harvinaista. Peikot ovat vähemmistö ja yhteiskunta toimii ihmisten sääntöjen mukaan - peikkojen on syytä sopeutua ihmisten sivistyneisiin tapoihin, ei toisinpäin. Yleinen suhtautuminen on, että peikot saa olla peikkoja niin kauan kunhan eivät häiritse ketään.


Kerran eräässä talossa söivät lapset ulkona. Vuoripeikkojen lapsia oli myös siellä ja hekin söivät leipää. Oikeiden ihmisten lapset kysyivät vuoripeikkojen lapsilta, mistä he olivat saaneet juuri samanlaista leipää kuin heillä itselläänkin oli. Vuoripeikkojen lapset vastasivat: "Teidän äitinne kirosi leipiä uuniin pannessaan ja sen tähden mekin saimme osan siitä leivästä". -Ylihärmä (Myytillisiä tarinoita)