Teurastaja-Raakel palaa kotimaan taidekentälle
Taide 2/09
Performanssitaiteilija Raakel Mustalehto on palannut Suomen taidekentälle uusin voimin. Mustalehto on viettänyt kertomansa mukaan vuoden venäläisessä taiteilijakommuunissa, josta hän muutti takaisin Suomeen viime syksynä. Toistaiseksi hän on viettänyt hiljaiseloa, mutta aikoo jatkaa performanssitaiteen parissa uudella esityksellä vielä tänä keväänä. Taiteilijatoverit arvelevat, että Mustalehto säikähti itsekin kuuluisan sianteurastusperformanssinsa vastaanottoa, joka ohitti lähes täysin esityksen mahdolliset taiteelliset ansiot ja keskittyi mässäilemään verellä ja suolenpätkillä. Paljon mainetta saanut performanssi esitettiin joulukuussa 2007 tamperelaisessa taidegalleriassa. Samoihin aikoihin Mustalehto oli avannut lähinnä maalauksia esittelevän näyttelyn ja julkistanut elävänsä parisuhteessa ihmisnaisen kanssa. Performanssin aikana Mustalehto mm. repi vielä elossa olevan sian vatsaontelon auki, kieri alasti veressä ja sisälmyksissä ja huusi suoraa huutoa kilpaa raadellun sian kanssa. Osa yleisöstä poistui galleriasta järkyttyneenä heti esityksen alkuvaiheessa. Performanssi nousi välittömästi otsikoihin. Sitä pidettiin äärimmäisenä ja uhkaavana esimerkkinä peikon eläimellisyydestä ja aggressiivisuudesta. Esityksen jälkipyykissä pohdittiin, haluavatko ihmiset todella elää rinta rinnan verenhimoisten villipetojen kanssa: kuinka pitkä matka on siasta ihmiseen? Esityksen kiittävä vastaanotto tukahtui lähes kokonaan teurastuskohun alle: performanssia kommentoitiin myös silmiä avaavaksi, kantaaottavaksi ja rajuudessaan herättäväksi. Jotkut feministikriitikot näkivät esityksessä tervetulleen roolienvaihdoksen ja symbolisen asetelman: peto-nainen raatelee hengiltä sika-miehen ja ottaa haltuunsa fyysisen tilan ja vallan.
Pian performanssin jälkeen tapahtunut Jokelan koulusurma vei kuitenkin kaiken mediahuomion ja lopetti sianteurastusperformanssista käydyn keskustelun lyhyeen. Raakel Mustalehdon seuraavan esityksen aihetta ei ole vielä julkistettu, mutta kumartelemattoman taiteilijan teemavalinta voisi hyvinkin liittyä ajankohtaiseen ja yhä syvenevään juopaan ihmisten ja peikkojen välillä.