HS:n KUUKAUSILIITE 3/2010

"Oltiinhan me kai jotenkin... no, cooleja", poika sanoo ja hymyilee epävarmasti.

Pöydässä on kahvia ja maljakossa kukkia. Istutaan hakaniemeläisen asunnon keittiössä. Olohuoneeseen johtava ovi on suljettu, television ääni kuuluu vaimeana. Tässä asunnossa Rami Vainikka asuu vanhempiensa ja pikkusiskonsa kanssa. Rami istuu toisella puolella pöytää. Siinä on hänen paikkansa, mutta tuoli on otettu pois, sillä Rami istuu nyt pyörätuolissa. Hänellä on poolokauluksinen paita, ja kauluksen alta kiipeilevät punaisina hehkuvat arvet leualle ja poskille.

"Kuin metro olisi tullut päälle. Punaista ja mustaa."

Rami Vainikka tuomittiin maaliskuussa 2009 alussa sakkoihin toisen vahingoittamiseen soveltuvan esineen hallussapidosta ja tappeluun osallistumisesta. Se tappelu oli Vermon joukkotappelu, jossa seitsemän peikkoa pahoinpiteli kuusi ihmistä sairaalaan. Ramin vammat olivat vakavimmat. Hän näyttää röntgenkuvaa. Siinä on sirpaleita. Se on otettu Ramin toisen hartian ja kaulan alueelta. Rami oli pitkään sairaalassa. Hänen oikea jalkansa halvaantui kaularankaan tulleen vamman seurauksena. Ääni on käheä, liikkeet varovaisia. Kun kerron, että Ramin kimppuun käynyt peikko on ollut vankimielisairaalassa, hän hämmentyy.

"Se on varmaan hyvä. Siis jos sillä on ongelmia, niin on varmaan hyvä että se saa apua."

Rami täyttää pian kaksikymmentä. Hän kirjoitti ylioppilaaksi toissa keväänä magnan keskiarvolla. Ennen loukkaantumista Rami pelasi aktiivisesti sählyä ja vietti välivuoden auttaen isänsä ruokapalveluyrityksessä. Hän oli aikeissa mennä armeijaan kesällä, mutta se jää luultavasti haaveeksi. Ramin liikuntakyvyn arvioidaan palautuvan 50-prosenttisesti. "Lääkäri sanoi että voin ajaa vielä autoa joskus. Ja saan sentään invalätkän että voin pysäköidä minne haluan", Rami virnistää.

Ovikello soi. "Se on varmaan Nippe", Rami vilkastuu. Niko "Nippe" Lehto, 25, on Ramin läheisimpiä ystäviä ja tukenut häntä koko toipilasajan. Myös Niko oli Vermossa sinä iltana, mutta hän selvisi pienemmin vammoin. Rami rullaa eteiseen Nikoa vastaan ja he alkavat heti käydä läpi eilisiltaisen sählyottelun kulkua. Niko työntää Ramin tottuneesti takaisin keittiöön ja tuo lasillisen vettä, jotta Rami voi ottaa lääkkeensä. Pojat vitsailevat eläkeläispariskunnan elkeistä.

"Tyhmäähän se oli", Nippe vakavoituu, kun kysyn häneltä, mitä hän ajattelee Vermon tapahtumista nyt. "Jotenkin mä tunnen olevani vastuussa siitä. Olis pitänyt tajuta, ettei siitä tilanteesta voi selvitä puhumalla. Lapsellista."

Poliisin pöytäkirjojen mukaan Vermon yhteenottoa edelsivät sanailu ja molemminpuoliset herjat. "Sitten joku naru vaan napsahti poikki", Rami muistelee. "Ne hyökkäs. En mä siitä paljon muista, siinä pyrki vaan suojautumaan jotenkin. Vaikka mua se ei auttanut."

"Mä näin kun Rami kaatui", Niko jatkaa. "Yksi niistä oli mun kimpussa enkä mä päässyt apuun. Mä yritin huutaa muille että ne menis sinne, mä yritin kans huutaa niille peikoille että ne lopettais. Ei ne kuunnelleet."

Rami juo kahviaan mietteliäästi.

"En mä mitenkään vihaa peikkoja. En mä halua kostaa tai mitään. Se pelko on vaan jotenkin jäänyt, että mitä jos se tapahtuu toisen kerran. Mulle tai jollekin muulle. Paljon on puhuttu siitä että mitä niille peikoille sitten pitäis tehdä. Sitä mä en tiedä. En ole mikään poliitikko. Toisin kuin Nippe", Rami virnistää.

Käy ilmi, että Nikoa on kosiskeltu kunnallisvaaliehdokkaaksi perussuomalaisten listoille. Päätöstä ei ole vielä tehty, mutta nuorta miestä yhteiskunnallinen vaikuttaminen kiinnostaa.

"Kyllä mä olen selvästi nähnyt, mitä esimerkiksi taloudellinen eriarvoistuminen ja maahanmuuttoproblematiikka voi aiheuttaa.  Mä haluaisin osallistua siihen debattiin ja yrittää tehdä asioille jotain. Seistä niiden heikompien puolella. Ei mulla ole oikein kokemusta mistään tällaisista hommista ennestään, mutta tehdessä oppii, ja mulla on paljon mielipiteitä. On sieltä huonommatkin ponnistaneet."

Vermossa yhdessä puolustautunut porukka on edelleen koossa. He ovat tavanneet yhteisessä terapiassa, jossa Rami käy edelleen. Ystävät, mm. vanha sählyjoukkue, ovat olleet suurena tukena. Viimeksi Rami juhli heidän kanssaan pikkujouluja.

"Mutta Nipen tyttöystävä jätti sen Vermon jälkeen", sanoo Rami. Niko näyttää vaivaantuneelta, asia on selvästi arka.

"En mä ketään syytä", Niko sanoo lopulta. "Se tilanne ajautui sellaiseksi hulluksi, kyllä mä ymmärrän tavallaan. Mä makasin siinä kun ambulanssi tuli ja tyttöystävä soitti mulle. En mä pystynyt siinä oikein selittämään kaikkea, mistä oli kyse. Paljon surullisia väärinkäsityksiä. Mutta elämä jatkuu, me ollaan nuoria vielä."

Palataan vielä iltaan Vermossa. On pimeää, pakkasta, lumi narskuu kenkien alla. Varjossa odottaa seitsemän peikkoa. Metsikön reunaan on pysäköity kolme autoa, joiden ajovalot heittävät maahan pitkät kiilat. Valoissa seisoo kuusi nuorukaista, jotka yrittävät kovasti näyttää... no, cooleilta.