Uuden kansanedustajan uudet haasteet

Apu-lehti 20/2011

Uudet kansanedustajat ovat viime päivien aikana tutustuneet eduskuntaan ja sen toimintaan ennen töiden alkamista. Yksi uusista kasvoista on Katariina Rautamaa (vas).

K: Onneksi olkoon eduskuntapaikasta! Et ollut varsinaisesti ennakkosuosikki vaan ennemminkin yllätysnimi. Millä mielellä lähdet edustamaan äänestäjiäsi?

V: Kiitos paljon! Kyllähän tämä tietysti todella ilahduttava ja innostava tilaisuus on, todella arvostan tätä saamaani mahdollisuutta. Samalla tietysti huikaisee tämä uusi näköala, ehkä vähän jännittääkin. Niin kuin toisaalta pitääkin. Innokkaasti mutta nöyryydellä minä tähän työhön lähden. Kiitoksen vaan minua äänestäneille.

K: Olet esiintynyt aiemmin julkisuudessa mm. vähemmistöjen puolestapuhujana. Miten suhtaudut perussuomalaisten vaalijytkyyn?

V: (On hetken vaiti.) Luotan siihen, että kaikilta "kanteilta" löytyy näkemyseroista huolimatta se yhteinen tahto ja halu hyvään. Ehkä ne tavat toimia yhteisten asioiden eteen tässä vielä hioutuvat. Mitään bunkkeri-Suomea ei tässä kukaan varmasti ole haluamassa kukaan, ei vasemmalla eikä oikealla. Se on minusta selvää, että Suomessa eletään nyt voimakasta murrosvaihetta. Globaalit muutokset koskevat meitäkin, eikä kukaan voi sulkea niiltä silmiään.

Joka tapauksessa se on Suomelle ihan kiistaton hyvä, että ihmiset näissä vaaleissa todella aktivoituivat äänestämään!

K: Olet ammatiltasi pappi mutta puolueesi on Vasemmistoliitto. Miten yhdistät erilaiset aatemaailmat? Millaisia asioita aiot ajaa eduskunnassa?

V: (naurahtaa) Tätä minulta on kysytty varmaan eniten! Tottahan se tietysti on, että perinteisesti nämä "maailmankatsomukset" on nähty aika vastakkaisina, ihan eri elementteinä. Minusta kuitenkin on on niin, että vastakkaisuus on lopulta vain näennäistä. Molemmissa on kyse - ainakin näin sen itse näen - nimenomaan ihmisten auttamisesta, yhteisön palvelijana olemisesta. Aion siis edelleenkin ajaa niitä asioita, joista vaaliteemani rakentuivat. Tasa-arvo on minulle tärkein ohjenuora paitsi elämässäni, myös työssäni. Vasemmistoliittohan vanhastaan ajaa näitä tasa-arvon ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden teemoja.

Kirkossa taas pitäisi mielestäni palauttaa mieliin se, miksi uskontyötä viime kädessä tehdään, se perussanoma. Ei kirkko voi tuudittautua mihinkään kuvitteelliseen lintukotoon. Kyllä meillä täytyy olla rohkeutta ottaa kantaa vaikeisiinkin asioihin!

K: Vaikeisiinkin asioihin? Kuten homoillan aiheuttamaan kohuun tai peikkokysymykseen?

V: Niihinpä juuri. Kuten vaaliohjelmassanikin sanoin, kyllä se avioliitto-oikeus pitäisi lopulta saada homoillekin. Ei nykyisessä käytännössä ole mitään järkeä, epäreilukin se on.

Erityisesti minua järkytti viime kesän hyökkäys Pride-kulkueeseen. Kukaan ei onneksi loukkaantunut pahasti, mutta tuollainen väkivalta on täysin tuomittavaa. Olen itse ottamassa osaa tämän kesän Pride-kulkueeseen, ja kehotan kaikkia muitakin tulemaan mukaan. Ihan suuntautumisesta riipumatta! Ei meillä muillakaan nimittäin ole varaa vaan jäädä taivastelemaan tumput suorina.

Toisaalta, usein tuntuu hukkuvan myös ihan sukupuolten välisen tasa-arvon teema. Moni ajattelee, että meillä Suomessahan jo on kaikki siinä suhteessa reilassa. Onhan se niinkin, kyllä Suomessa onkin monet asiat niin kuin pitääkin. Mutta toisaalta toisissa asioissa on petraamisen varaa. Perheväkivaltaluvut ovat meillä todella synkkää luettavaa ja nuorten naisten masennus ja pätkätyökierre ovat ihan todellisia ongelma. Vain muutamia mainitakseni.

Samoin tietysti nuorten pahoinvointi on todellinen aikapommi. Nuorisotyössä sitä todella saa nähdä huonojen säästötoimien seuraukset. Niin että kyllä täällä työsarkaa riittää.